Torstain kuvauskierros Tampereella

Iidesjärven itäpäässä on lintutorni, aloitimme sieltä kuvakierroksen

maamerkit näkyvät sieltäkin.

 

 

 

Viinikan puistossa oli taideteoksia.

 

 

melkein hdr kuva

 

 

 

löysin itselleni uuden patsaan

 

 

tämä satupuu on Tahmelan uimarannalla

 

 

tuuli oli sopiva liitolautailulle

 

 

 

Kasvimaiden keskellä kukkii puu

luumu- vai kirsikkapuu

 

 

 

pieniä vihannesmaita

 

näiden päälle halutaan tehdä rivitaloja, jolloin ranta olisi vain talojen asukkaiden,

kun nyt ranta on koko alueen kesäolohuone.

 

 

 

 

 

Valokuvanäyttely Porin taidemuseossa

Nyt, kun aurinko on jälleen näyttäytynyt pilvien takaa, löysin kameran.
Syksyllä kansalaisoon luennolla Marja Pirilä kertoi, että hänen kuviaan on Porin taidemuseolla.
näyttely loppuu 19.1.. Minun piti käydä katsomassa se jo aiemmin, mutta aikatauluuni tuli muutoksia ja vasta nyt ehdin poikkeamaan siellä.
Lähdin töistä jo puolelta päivin ja ajelin poriin kauniissa auringon paisteessa. Muutaman ylimääräisen liikenneympyrä kierroksen jälkeen pääsin perille. Löysin paikan ilman navigaatoria ja sain autonkin parkkiin kohtuu helposti.

Katsoin ensin "mun Pori on kaunis"-ryhmän kuvia. Ne esitettiin tv-monitorista. Sillä tavalla saadaan pieneen tilaan esille paljon kuvia, mutta jos haluaisi katsella jotain kuvaa kauemmin , se ei onnistu kun kuva vaihtuu ohjelmaan ajastetun ajan jälkeen. Ja jos haluaisi katsoa jotain kuvaa uudelleen, pitää odottaa koko kierros, että näkee sen.

Varsinainen päänäyttely oli isossa salissa. Näyttely koostui sekä kuvista, että videoista.
Marja Pirilän osuus oli hänen teos "minä olen". Hän oli kuvannut tyttärensä luokkaa joka vuosi alkaen, kun lapset olivat 8 vuotta ja päättyen, kun lapset olivat 16 vuotta.

 

Nämä kaksi kuvaa Pirilä on tehnyt niin, että hän on liittänyt toiseen kaikki luokan pojat ja toiseen luokan tytöt, niin että silmät ovat samalla kohtaa ja kerrokset ovat läpikuultavia.

 

 

 

Toisessa versiossa on jokaiselle lapselle tehty oma kooste, siinä on kuva jokaiselta vuodelta. Näin näkee samalla katsomisella muutos joka tulee kahdeksan vuoden aikana.

 

 

näyttely jatkui pienen piha-aukion toiselle puolen

 

 

tässä salissa olevat kuvat ovat pienempiä

 

 

vielä yksi tunnelmakuva näyttelystä

 

Näyttelyn jälkeen tein vielä pienen kävelylenkin joen rannalla.

 

 

 

 

kirkontornin linnut

 

 

iso joki ei antaudu heti jääpeitteelle

 

 

 

 

 

Tällainen oli yhtenä pakkaspäivänä tehty retki rannikolle.

Tästä jatkoin matkaa muutaman risteysharhailun jälkeen Raumalle.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Valokuvausluento

Työpaikallani on valokuvauskerho. Jostakin syyste en ole liittynyt siihen.
Minulla ei oikein ole aikaa sille. Tällä hetkellä riittää, että käyn Leenan kurssilla kerran viikossa.
Olen sitä mieltä, että mun pitäs tehdäkin tuolla kerhossa jotain, eikä vain maksaa kerhomaksun.
Maksu sinällään ei ole este, se on vain kymppi vuodessa. Kyse on enemmän periaatteesta, mutta ne periaatteet nyt aina ole järkeviä.
Joka tapauksessa viime torstaina oli Pekka Punkarin luento, johon sai osallistua myös semmoiset, jotka eivät ole kerhossa.

 

Aiheena oli kameran peruskäyttö. Ja välineenä oli Punkarin uusin kirja "Digikamerakoulu"

Kävimme läpi kameran perussäädöt, joista ensimmäinen oli,

että käännetään valintakiekko pois asennosta: automaattinen.

Eräs läsnä ollut oli hankkinut kameran keväällä ja nyt se oli toisen kerran käsissä.

Ehkä olikin korkea aika aloittaa. Kuten kirjan alussa luki: tärkeintä on aloittaa kuvaus

ja edetä pienin askelin.

Jos joskus on mahdollisuus kuunnella Punkaria, menen mukaan.

Hyvää ja rauhallista joulua kaikille

 

Merry Xtmas and Happy New Year, Boun Noel e Felice Anno Nuovo

Tallipihan suklaapuodista löytyi myös kanelitonttu.

 

 

 

Suihkulähteen suojakuvussa mukavia heihastuksia.

 

Joulutori Keskustorilla

 

Laitoin postin tuomat joulukortit keittiön ikkunaverhoon klemmareilla.

Siitä ne näkyvät kaikki kerralla.

 

 

 

 

"tärähtäneitä" kuvia

Olin kuuntelemassa luentoa, jossa Heikki Willamo kertoi valokuvistaan ja kirjoista, joissa hänen kuviaan on. Viimeaikoina hän on ottanut tahallaan epäteräviä kuvia. Joskus niihin tulee hahmoja, joita ei kohteessa näkynyt, kenties metsänkeijuja.

Viime viikonloppuna kokeilin tyyliä. Minulla kestää vielä pitkään, ennenkuin niistä tulee hyviä.
Willamo sanoi, että sadasta kuvasta hyviä on ehkä yksi, joten harjoittelulla saa tuloksia.

 

 

pidän itse viimeisestä eniten.

 

Englantilainen hedelmäkakku

Vuonna 1963 perheeni osti osuuskaupan leivontakirja.
Siinä oli joulukakkuna 'Englantilainen hedelmäkakku'. Silloin se tehtiin ensimmäisen kerran ja sen jälkeen se on tehty joka vuosi. Alunperin siihen ostettiin lasinen kahden litran vuoka, jota käytettiin vain tähän kakkuun. Mutta se vuoka on jäänyt jonnekin matkan varrella.
Silloin lapsena minun osuuteni oli pilkkoa hedelmät. Kun kasvoin sain tehdä koko kakun.
Kun muutin omaan talouteen, mielestäni kakku oli liian iso. Niinpä puolitin ainesmäärät.
Tuli siitäkin hyvä kakku.
Kerran eksyin kauppaan, josta löysin pieniä kakkuvuokia. Semmosia yhdenhengen annoksia.
Silloin keksin, että voisin tehdä kakun jälleen koko ohjeen annoksena, mutta jakaisin taikinan useampaan vuokaan. Silloin saan mukavia tuliaisia kylään mennessä.

Tässä on tarvikeluettelo.
Kuivattuja päärynöitä on hankala löytää. Välillä olen jättänyt ne pois, välillä kerännyt ne sekahedelmäpussista. 100g on 5-7 kappaletta päärynöitä ja 15-17 kappaletta aprikoosia.
Mantalit on usein 100g pusseissa. Ostan ne mieluiten lastuina, ne on helppo murskata pieneksi.
Mutta toki kokonaiset voi murustaa erilaisilla koneilla, kunhan kakkuun ne päätyy pienenä paloina.
Kahvin olen keittänyt tavallisella automaatilla, laittanut puruja tuplamäärän. Välillä olen tehnyt kahvin murukahvista. pääasia on, että se on vahvaa. (semmosta, ettei pysty juomaan)
Vuoat pitää voidella vaikka kakkuun käytettävällä rasvalla.
Sitten vuoat jauhotetaan korppujauhoilla, mannasuurimoilla tai jauhoilla.
Tässä vaiheessa voi laittaa uunin lämpiämään 150- 175 astetta C

 

 

Jauhomäärästä osan olen laittanut eri kippoon, siihen olen lisännyt mausteet ja leivinjauheen.

 

 

 

Toiseen kippoon olen laittanut myös vähän jauhoista ja lisännyt siihen kuivat hedelmät.

Pilkon hedelmät pieneksi keittiösaksilla. Ne voi pilkkoa myös veitsella leikkuulaudalla.

 

Nyt voi aloittaa varsinaisen kakkutaikinan teon.

Ensin kippoon laitetaan sokeri ja vähän pehmennyt voi, ne vatkataan niin että sokeri on sulanut.

Seuraavaksi sekaan lisätään kananmunat yksi kerrallaan, välillä vatkaten. Lisään joka munan jälkeen pikkuisen jauhoja. En tiedä onko se oikeaoppista, mutta näin taikina ei juoksetu.

 

Seuraavaksi lisätään kahvi ja hedelmäseos.

Viimeiseksi lisätään loput jauhoista.

Koska taikinasta tulee melko paksua, teen loput sekoituksesta lastalla tai isolla lusikalla.

Pitää katsoa, että kaikki jauhot on sekoitettu hyvin.

 

Taikina laitetaan yhteen 2 litran vuokaan tai sopivaan määrään pienempiä vuokia.

 

Vuoat laitetaan uuniin.

Jos on vain yksi vuoka, se kypsyy pitempään eli n. 2h.

Jos vuokia on useampi kakut kypsyy nopeammin n.1 h.

Tarkistan tikulla kypsyyden, ennenkuin otan ne uunista.

 

 

Olisi hyvä tehdä kakku ajoissa. Maku paranee, kun hedelmien maku tasaantuu kakkuun.

Buon abetit!! Tämä on erilainen 'Englantilainen hedelmäkakku' kuin olen muuten nähnyt.
Tämä on tumma ja tässä on kahvia, mutta ei kirsikoita. Jotain maagista siinä on, muuten se ei olisi kulkenut mukane jo 50 joulua.

PS. Olen kerran vaihtanut jauhot puhdaskaura- tattarijauhoseokseen, jolloin kakku sopii keliaakikolle.

Lontoon matka 5. päivä

perjantai 19.7.

Klo 6:00 puhelin kilkutti herätysääntä. Olimme laskeneet aikataulua lentokoneen lähtöön ja päädyimme tällaiseen herätysaikaan. Tämä olikin ainoa kerta, kun lomalla oli kello herättämässä.
Aamiaisen jälkeen pikainen silmäys, että kaikki tavarat on pakattu. Jätimme respaan avaimen ja kävelimme tällä lomalla viimeisen kerran Paddingtonin asemalle. Ostimme kertalipun metroon ja pääsimme Viktoria Stationille. Siellä palautimme Oyster Cardin. Saimme takaisin pantin ja loput rahat, 60 pencyä. Olin lukenut jostakin, ettei pikkurahoja palauteta, mutta nyt se onnistui.

 

Aseman lattiaan oli maalattu viivoja, joiden mukaan löysi kohteeseen. Yhdessä viivassa luki Gatwick Express. Seurasimme sitä, mutta laiturilla menimme ensin väärään junaan. Ystävällinen porttivahti päästi meidät pois alueelta ja menimme toisesta portista oikeaan junaan.

Junassa tapasimme suomalaisen naisen.

Tämä taisi olla vasta kolmas kerta matkan aikana, kun kuulimme suomea.

Gatwickissä oli jo chekkauspiste avoinna. Jouduimme jälleen maksamaan chekkauksesta,

kun emme osanneet/halunneet tehdä sitä koneella.

Kun matkalaukkumme lähti kentän uumeniin, lähdimme etsimään kahvipaikkaa.

Siinä kahvilassa, jossa olimme tullessa poikenneet, ei ollut tyhjiä pöytiä,

mutta käytävän toisessa päädyssä oli yhtä viihtyisä kahvila.

 

 

Pääsimme henkilötarkastuksesta lävitse ja teimme viimeisiä ostoksia.

Kun maksoin niitä, sain maksaa osan summasta lopuilla kolikoilla, loput kortilla.

Se oli mukava yllätys, kun kolikoita ei vaihdeta takaisin omaan rahaan.

Palautusvaihto tehdään vain seteleille.

 

Olimme koko aamun olleet etuajassa, mutta koneeseen nuosua jouduimme odottamaan.

Koneen piti lähteä 10:50, mutta silloin vasta pääsimme koneeseen sisälle.

Nousuluvan se sai 11:25.

Meillä oli Riiassa vaihtoaikaa 50 minuuttia ja nyt on kulunut 55 minuuttia liikaa.

Ei taideta ehtiä seuraavaan koneeseen.

 

Niin siinä kävi, että lento Helsinkiin lähti juuri kun Lontoon kone laskeutui.

Meidät ohjattiin AirBalticin tiskille vaihtamaan lippuja.

Saman päivän iltana oli vielä kaksi lähtöä Helsinkiin, klo 19:30 ja 23:30.

Myös Tallinnaan menijät joutuivat vaihtamaan uuteen lentoon,

joten meitä oli melko monta jonossa.

Vihdoin oli meidän vuoro. Saimme liput seuraavaan lähtöön ja lipukkeen,

 jolla saisi juoman ja kakun palasen.

Päätimme lunastaa lipukkeen tarjoilut, siinä ne on tuolilla.

 

 

 

 

Olisimme toki voineet käydä kahvilla muutenkin,

mutta odottelimme lähtöä istuskellen ja ympäristöä tutkien.

Ulkona oli hetken melkoinen vesisade. Se lakkasi ennen meidän lennon lähtöä.

 

 

Jälleen kuvasin koneesta maisemia, Riian rannikkoa.

 

 

Koti lentokentällä, laukku on löytynyt.

 

Nyt kurvailemaan kotiin.

Paljon jäi näkemättä, ei neljässä päivässä noin isossa kaupungissa näe kuin rippusen.

 

Siellä olisi olllut Abbey Road.

King Gross aseman lähellä on suihkulähde, joka valaistaan illalla monin värein.

Yleensäkin ilta ja yö, silloin kaupunki on aivan toisenlainen.

Pitäähän olla syy, miksi pitäisi lähteä uudelleen Lontooseen.

 

 

ehkä jonain päivänä näen Lontoon uudelleen.