Valokuvauskurssin kesätoiminnan piti alkaa helatorstaina kohteena Hämeenlinna, ensin linna ja sitten Aulangon puisto. Säätila vaan oli vastaan ja niinpä keskiviikkoiltana tuli viesti, että retki on peruttu sateisen sään vuoksi.
Aamulla, kun heräsin ilma oli kuitenkin pilvipoutainen ja päätin, että lähden yksin seikkailemaan Aulangolle.
Lähdin ajamaan Tampereelta Kangasalan ja Pälkäneen kautta, koska asun valtatie 12 vieressä kaupungin itäpuolella. Muutama pieni sadekuuro osui kohdalle, mutta suurin osa matkaa oli poutaista ja hetkittäin jopa aurinkoista.
Hattulan kirkon vaiheilla oli risteys: vasemmalle Aulanko. Sitten vielä muutama kilometri mutkaista kylätietä ja erään mutkan takaa näkyi torni. Se näkyi melko kauas, sillä vielä meni muutama kilometri ennenkuin piti kääntyä puistoon.
Puiston vieressä oli golfkenttä ja tienviitta karavaanialueelle. Ja vastapäätä on Rantasipi-hotelli.
Tie puistoon oli tosi kapea, mietin mitä tekisin jos auto tulisi vastaan. Pysähdyin ensimmäiselle tienlevityspaikalle. Sen vieressä oli joutsenlampi lintuineen.
Siitä sitten kiertämään ensimmäistä kohdetta. Lammen isoimmat asukkaat on kyhmyjoutsenpari, Aino ja Janne. Katselin toisen joutsenen siipeä, se oli huonon näköinen. Luulin, että siipi oli kynitty ihmisen toimesta, jotta lintu ei lentäisi pois alueelta. Kun haeskelin tietoa alueesta. löysin sieltä tekstin jonka mukaan Janne oli taistellut laulujoutsenen kanssa. Kova oli tappelu ollut. Epäilivät ettei linnusta tule enää lentäjää. Muuten oli hyvinvoivan näköinen. Puistossa kävijät syöttivät leipää niille, kädestä tulivat ottamaan.
En ole ennen nähnyt telkän hakemassa leipää ihmiseltä, mutta tässä puistossa rouva telkkä ainakin yritti tulla "pullasorsaksi". Lokit olivat eri mieltä, ne löivät telkkää päähän aina kun se luuli saavansa leivän palan. Telkkä pakeni sukeltamalla.
Lammen rannalla oli monenlaisia puita, useissa oli nimikyltti, josta voi lukea mikä puu on kyseessä.
Tuosta ylemmän kuvan puusta en tiedä mikä se on. Alemman kuvan kukat tunnistin, valkovuokkoja oli vielä paljon.
Joissakin kohtaa kasvoi jännän näkoisiä havuja. Neulaset näytti kuuselta. mutta oksat kasvoivat kuin suoraan maasta. Pitäisi varmaan googlata.
Lampi tuli kierrettyä. Matka jatkuu eteenpäin. Tie haarautui hetkenpäästä niin, että isompaa pääsi autolla kohti tornia ja pienempi oli vain kävelijöille kohti karhupatsasta.
Aulangon näkötornin ja karhupatsaan on teetättänyt eversti Hugo Standertskjöld (1844-1931)
Hän osti viereisen Karlbergin kartanon.(päärakennus on sijainnut nykyisen hotellin paikalla)
Näkötornin suunnitteli arkkitehti Waldemar Aspelin ja sitä rakennettiin vuosina 1906-1907. Torni on 33m korkea ja viereisen Aulangonjärveen on matkaa huipulta 70m. Joten ei ihme, että torni näkyi kauaksi.
Lisää outoja puita. Pitkospuita pitkin pääsi jonnekin pitenmälle, en kävellyt kovin pitkää matkaa. Pääpolulta pienen matkan päässä puupolku sukelsi puiden keskelle, hämärään satumaahan. Puro solisi keskellä hämäryyttä. Olin menossa karhupatsaalle, joten palasin takaisin isolle polulle.
Vuonna 2001 myrsky kaatoi paljon puita. Myrsky aiheutti suurempia muutoksia puustossa kuin aikoinaan everstin aikana tehdyt muutokset. Kaatuneet puut on puistossa jätetty paikoilleen. Rungot ovat kauniisti sammaloituneet.
Kun koko Aulangonvuori tuli kierrettyä, näkyi ensin oleskelutasanne, kiviset penkit ja pöytä. Sitten löytyi karhupatsas. Sen on tehnyt Robert Stigell vuonna 1906. Siinä leikkii kokonainen karhuperhe. Mietin sitä, että miksi eversti halusi patsaan tänne alas piiloon. Polkua pitkin tulee matkaa ehkä kilometri tornilta ja suoraan ylös johtavia portaita on 322 kappaletta.
Kun lähdin kiipeämään ylös, pysähdyin kuvaamaan. Tosiasiassa huilasin, kunto ei ole tarpeeksi hyvä noihin 322 rappuseen. Everstikin oli halunnut levähdyspaikkoja matkan varrelle. Jokaisen mutkan kohdalla oli kivinen pöytä ja pari penkkiä.
Polku päätyy näkötornille. Tornin juurelle oli tehty toinen näköalapaikka, siitä voi katsella järvelle.
Löysin vanhan kuvan, jossa olin äidin ja tädin kanssa ko paikalla vuonna 1967.
Näköalaterassin alla on Lennart Segertrålen vuonna 1934 maalaama fresko "karhunmetsästys"
Torniin pääsee kiipeämään ulkopuolen portaita alaosan verran. Tällä tasolla kiertää parveke koko tornin. Sisään en päässyt. luultavasti torni on toukokuussa auki vain viikonloppuisin ja kesäajan pääsee joka päivä. Piti tyytyä ikkuna heijastuksiin.
Tornin vieressä on pieni puurakennus. Siinä on kesäkahvila, mutta sekään ei vielä ollut auki kuin viikonloppuina.
Historiaa!
Puiston alueella oli kaksi suokosteikkoa. Eversti teetti niistä lammet. Toinen on aluksi kierretty Joutsenlampi ja toinen on Metsälampi, jonka rannalle piti tehdä ruusulaakso. Ruusut eivät menestyneet. Kuusista tehty "puumaja" voi hyvin ja samoin viereen rakennettu uuskoottinen paviljonki Ruusutemppeli. Alueella on ollut monta huvimajaa ja paviljonkia, mutta puisina ne on lahonneet ennenkuin tajuttiin niiden arvo ja alettiin huoltaa niitä.
Kävelin tornilta tietä alaspäin, tulin isommalle parkkipaikalle. Nyt selvisi, ettei tarvinnut pelätä vastaan tulevia autoja. Tie on yksisuuntainen. Kävelin autolle ja ajoin saman reitin uudelleen parkkikselle, siitä jatkoin puiston toista laitaa poispäin. Joutsenlammen jälkeen tien vierssä oli toinen huvimaja, Onnentemppeli. Pysähdyin vielä kuvaamaan sitä.
Näin tuli puisto kierrettyä. Kyllä hämeenlinnalaisilla on hieno puisto alueellaan. Aikoinaan everstin aikana kaupunkilaiset saivat kulkea puistossa. Kun Standertskjöld tuli vanhaksi eikä jaksanut enää tulla Aulangolle, hän lapsettomana luovutti alueen kaupungille 1927. Onneksi kaupunki on myös huolehtinut alueesta.
Matkalla kotiin poikkesin Pälkäneellä katsomaan rauniokirkkoa. Siitä minulla ei olekaan mitään historiatietoja tällä kertaa.
Tällainen oli helatorstai ja maakuntamatka vuonna 2015
