Meitä saapui neljä paikalle, Ilkka, Ville, Kaisa ja minä.
Kukaan ei tuntenut paikkaa ennestään, joten suunnistimme karttakyltin mukaan.
Puistossa oli monta suuren suurta tammea.
Aikaa oli vierähtänyt muutama vuosikymmen, kun olivat kasvaneet tuohon kokoon.
Muisto entisajoista, uimakoppi laiturin päässä.
Löysin pari linnunpöntön näköistä pömpeliä.
Vaan niissä ei ollut kulkuaukkoa.
Uteliaisuus voitti ja löysin meille sopivan ohjeen.
Talojen ympärillä on ollut hieno puisto.
Nyt kasvillisuus on villiintynyt ja voi vain kuvitella
millainen se on ollut puutarhurin avulla.
Kuvauskaverit pohtivat, että syksyllä ruskan aikaan voisi kiertää uudelleen.
