Jälleen Arboretumissa

Maanantai-iltäpäivällä oli kuvaussessio Arboretumissa.

Kurssilaisten onneksi (onnettomuudeksi) satoi vettä ja oli kylmä.

Eka asia aiheutti järjestelyitä kameran suhteen.

Pokkarini on vedenkestävä, mutta opiskelun vuoksi piti käyttää järkkäriä. Se taas ei kestä vettä.

Kylmyys taas aiheutti epäteräviä kuvia, kun tärisin liikaa.

Aamulla oli huomattavasti lämpimämpää, kun lähdin töihin.

Enkä tietenkään ollut lukenut säätiedoituksia. Takki jossa olin edellispäivänä hikoillut, olikin kylmä.

 

 

 

 

Ruusut ovat Arboretumissa must-juttu.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Toinen tehtävä liittyi sorsiin.

Mutta minulta lähikuvat jotenkin jäivät ottamatta.

Taitaa olla sorsakiintiö täynnä tämän kesän osalta.

 

 

Siellä niitä sorsia olisi,...jossain

 

 

 

 

 

 

Hän oli varustautunut oikein tähän säähän, kumpparit ja villasukat.

 

 

 

 

 

 

 

Oli synkkä ja pimeä yö...

jonka jälkeen tuli aamu.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Tällaisena Arboretum näyttäytyi tällä kerralla.

Eräässä talossa

Kaupunkini työvänopisto järjestää luentoiltoja; Mesterit kameran takana.

Syksyn ensimmäinen luennoitsija oli Esko Männikkö. Hänellä on ollut näyttelyitä monessa kaupungissa,mm. Tampereella, Helsingissä ja nyt meneillään Turussa.

En ole itse hänen töitään nähnyt, vain viime keväänä erään toisen

ottaman kuvan hänen näyttelystä.

Luennolla sain monipuolisen kuvauksen hänen eri kausiltaan.

Eräät kuvat innostivat itseäni ottamaan samantyylisiä kuvia eräästä talosta, joka ei vielä ole autio.

Mutta jotkin nurkat ovat autioitumassa, kun niitä ei jakseta enää hoitaa.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

En laita väliin tekstiä. pitäisi kirjoittaa runoja.

Jokainen voi kertoa itselleen omanlaisen tarinan näiden kuvien avulla.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 



Kuvausretki Nokialle

Syksy on saapunut ja opistojen kurssit alkaneet.

Näin myös Luovan kuvauksen kurssi kokoontuu jälleen.

Syksyn ensimmäisellä kuvausretkellä suuntasimme Ylöjärvelle ja Nokialle.

 

Ylöjärven kirjasto Leijassa oli Meeri Koutaniemen kuvia.

Hän oli vieraillut Nigerin Tabareybareyn pakolaisleirillä.

Siellä hän tapasi Malista paenneita tyttöjä, joiden elämää leirillä hän kuvasi.



 

Kuvat olivat kirjaston käytävänäyttelytilassa, vähän ahtaasti.

Meerin kuvilla olisi ehkä ollut enemmän sanottavaa, kuin mitä tämä tila antoi ymmärtää.

 

 

Sieltä jatkoimme Nokian Tehdassaareen.

Se on vanha tehdasalue, jossa toimii nykyisin teollisuutta ja toimistoja.

 

 

 

 

Vanhimmat rakennukset ovat 1800-luvulta.

Uusia rakennuksia on rakennettu sekaan tarpeitten mukaan.

Birger Federley suunnitteli konttoriksi rakennuksen, jossa on kellotorni.

Tehtaan alueelle oli laitettu kylttejä, joissa kerrottiin alueen historiasta.

 

 

 

Tehdassaaren sillalta näkyi Emäkosken silta.

Vedessä oli myöhäisestä ajankohdasta huolimatta paljon sinilevää.

 

 

 

 

 

Vanha hakekuljetin on saanut uuden tehtävän,

sen sisällä on nykyisin höyryputki.

 

 

 

Toimivien tehtaiden koneita, blondilla ei aavistustakaan, mitä ne ovat.

 

 

 

 

 

Sveitsiläinen koneinsinööri, joka suunnitteli tiilisiä tehdasrakennuksia,

koristeli talot muistuttamaan kotimaasta.

 

 

 

 

 

 

 

 

Kokeilun alku meni vähän överiksi.

 

 

 

Erään rakennuksen päädyssä oli terassialue.

 

 

 

 

Hassuttelukokeilu jatkuu...

 

 

 

Jänniä lamppuja rappukäytävässä.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Hassuttelumaalaus number 3

 

 

 

Toivottavasti pelastusrengas on paremmassa kunnossa kuin teline.

 

 

 

Portin oviosuus on hävinnyt minnelie

eikä portin takana ollut enää polkua minnekään.

 

 

 

Tämmöisen mökin haluaisin, voisi onkia ikkunasta,

kuten vanhan Verkatehtaan työntekijät joskus tekivät.

 

 

 

Mitähän tämä liikennemerkki kieltää?

 

 

 

 

 

 

Lopuksi piti räjäyttää kellotorni

-ilotulitus tornissa-.