Kokemäellä kohkattua, koiria ja vähän muuta

Lähdin lauantaiaamulla ajamaan kohti Satakuntaa vierailemaan serkkuni perheen luona.
Kun ajoin uuden sillan yli ja näin miten tyyni vedenpinta oli, oli pakko pysähtyä
ja kävellä takaisin sillalle. Kouluaikoina on muutama kerta tullut tuota maisemaa katseltua.

 

 

 

 

 

Perille päästyä minut omi tuollainen tyylikäs kollikatti.

Kuulemma ihan tavallinen ranskalainen maalaiskissa.

Kun istuin, se hiipi syliin, käänsi välillä kylkeä

ja jäi siihen.

Tuommoisen olisi voinut laittaa kassiin ja tuoda kotiin.

Mutta sillä olisi ollut ikävä kavereita, jotka uunin kolossa koisivat.

 

 

 

 

Iltapäivän kuvasimme Lean koiria

Vauhtia riitti, pyreneitten paimenkoirat ovat aikas vikkeliä otuksia.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Loput kuvat on muuten vaan nähtyä.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Valomaalausta osa1

Olen ihaillut valokuvasivustojen kuvia, joissa erilaisten valosysteemien avulla saadaan pimeyteen kuvioita.
Toissa keväänä hankin teräsvillaa, keittiövispilän ja takkasytkärin.
Siellä ne on odottaneet työpöydän alla hetkeä, jolloin lähden kuvaamaan.
Olin kuvitellut, että menen lumiselle pellolle pyörittään villaa, mutta viime talvena ei ollut tarpeeksi lunta. Tulen kanssa kun pelleilee, on vaara, että väärät asiat syttyy tuleen.

Serkullani oli samanlaisia kuvaussuunnitelmia ja pääsin hänen kaveriksi pimeyden hommiin.

 

Ensimäisessä kuvassa aika oli asetettu liian lyhyeksi, joten siinä on vain kipinämeri.

 

 

 

 

Seuraavassa on jo vähän viivoja, tuli vaan pääsi loppumaan

 

 

 

Nää loppuhenkosetkin on hienoja

 

 

 

Pikkuhiljaa pääsee jyvälle.

 

 

 

Kuva meni pipariksi, vai menikö?

 

 

 

Valotikku oli pikkuisen liian hento.

 

 

 

 

 

Apuvalon luoma varjo.

Taustalla kuntakeskuksen valot.

 

 

 

Loppu hyvin kaikki hyvin.

No joo, mitä seuraavat villat rupes palaan ennen aikojaan.

 

Pitää jatkaa opettelua.....