lauantai 1. marraskuuta 2014

Pyhäinpäivä

Tänään on pyhäinpäivä. Monia vuosia sitten nimi oli pyhäinmiestenpäivä.
En itse vienyt kynttilää omille edesmenneille, vaikka onhan niitä kynttiläpaikkoja muuallaoleville.
Kävimme miehen vanhempien haudalla ja veimme sinne kynttilän. Etsimme myös hänen isovanhempien hautaa. Isoisän haudan löysimme, mutta isoäiti on haudattu eri kohtaan, sitä hautaa emme löytäneet.



 
 
Sankarihautojen muistomerkki
 
 
Aamun huurre kaunisti lyhtyjä ja koristeita.
 
 
 
 
Iltapäivällä kävelimme Monnan hautausmaalle. Siellä on 50 vuotta sitten sattuneen laivaonnettomuuden muistomerkki. Patsas on Jussi Vikaisen tekemä ja siinä kuvataan yhden uhrin yhteen puristetut kädet. Laivan piti mennä Kuuskajaskariin ja viedä alokastanssiaisiin vieraita. Se törmäsi 150 metriä rannasta hinaajaan ja upposi mukanaan viitisenkymmentä ihmistä.
 
 
 
Monia hautoja suojelee enkeli tai muu pikkupatsas.
 
 
 
 
 
 
 
Kotipihan pihlajia.
 
Lähdimme illan pimetessä vielä uudelleen Monnaan
 
 
 
 
 
 
 
Lopuksi kummituspuu
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

tiistai 14. lokakuuta 2014

Valomaalausta osa 2

Viikko sitten olin serkun kanssa kuvaamassa tulielementtiä, nyt se saa jatkoa. Viime viikolla Luovan Lantun porukasta Ville kaipasi kuvaajakavereita valomaalaussessioon. Vaihtoehtoina olivat Pyynikin ranta, tulitikkutehdas ja Nokian Pinsiössä oleva "Yltä ja Alta" maisemataideteos.
Viimeksi mainittu sai eniten kannatusta.
Ensin se tuntui liian kaukana olevalta ja olin jo perumassa mukaan lähtöä. Sitten uteliaisuus voitti.
Olin kuullut paikasta jo silloin kymmenen vuotta sitten, kun sitä rakennettiin.
Tänä keväänä sitä kunnostettiin kymmenvuotisjuhlan kunniaksi.
Olin nähnyt kuvia sieltä, mutta en ollut käynyt paikalla.

 
Netistä löysin tietoja. Paikan on suunnitellut amerikkalainen Nancy Holt(s.1938, k. 8.2.2014).
Näitä maisemataideteoksia on kaikkiaan kolme. "Puuvuori" on saman tien varrella ja "Malja ja Kuhilas" on jossain Hämeenkyrön risteyksessä. Jokaisella on oma suunnittelija
 
 
 
Teoksessa on tunneleita, jotka ovat pohjois-etelä ja itä-länsi suunnassa.
 
 
Tunneleiden risteyksessä on kattoaukko, josta voi tarkkailla pilviä, kuuta tai vaikka tähtiä.
 
 
 
Alueella pitäisi olla kolme lampea. Ne ovat "maan silmiä"
Nyt vain yhdessä lammessa oli vettä.
Onneksi se oli tulosuunnassa ensimmäisenä.
 
 
 
 
Tunnelit on rakennettu entiseen sorakuoppaan.
Alueen reunalle on tehty valli, jonka päällä on polku.
 Polkua pitkin voi kiertää alueen ja katsella rakennelmaa ylhäältä käsin.
 
 
 
Ville tuli paikalle seuraavana ja esitteli lamppusysteemiään.
Pleksiviritelmällä sai hienoa laattakuviota.
 
 
 
Ilta alkoi hämärtyä.
Villen lamput tunneleiden sivukäytävissä antoivat kummitusvaloa.
 
 
 
Edellisessä valomaalaustekstissä oli kuva mun monivärilampusta.
Se oli himmeä, mutta nyt sain ohjeen pyörittää hitaammin.
 
 
Pikkuhiljaa toisetkin tulivat.
Pääsimme varsinaiseen asiaan, villan polttoon.
Risto on kuvannut valoja aiemmin, mutta me naiset olimme ihan noviiseja.
Eija, Maarit, Minna, Heli ja minä saimme oppitunnin sekä kuvaamisesta,
että villanpyörityksestä.
Mun puolitoista vuotta vispilässä ollut teräsvilla pääsi nyt maailmalle.
 
 
Noviiseilla oli vaikeuksia saada villa syttymään ja pysymään tulessa pyrityksessä.
Harjoitus tuotti tulosta.
 
 
 
 
Kävin kokeilemassa ulkona omaa pyöritystä.
Kun ensin sain sytkärin toimimaan.
Huomaa, ettei mulla ole puulämmitystä, kun en saanut takkasytkäriä toimimaan.
Syttyihän se, kuten villakin.
jee olen tehnyt sen.
 
 
 
Ville ja Eija menivät tunnelin katolle pyörittämään kattoaukosta tulta.
Laitan tämän kuvan siksi, että kuvaussuunta vaikuttaa paljon lopputulokseen.
Risteävästä tunnelista näkyy kipinöitä paljon enemmän.
 
 
 
Siirryimme tunneleitten edessä olevan lammen rannalle.
 
 
 
 
 
 
 Villen valomiekka läheltä
 
Mukavaa oli porukalla valaista maailmaa.
 
Kumpiko on vaikeampaa, kuvata valoa vai tehdä sitä.
molemmissa on haasteensa.
Aika suuri kipinä jäi kytemään sieluun.
Tätä pitää saada lisää.
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

sunnuntai 12. lokakuuta 2014

Kokemäellä kohkattua, koiria ja vähän muuta

Lähdin lauantaiaamulla ajamaan kohti Satakuntaa vierailemaan serkkuni perheen luona.
Kun ajoin uuden sillan yli ja näin miten tyyni vedenpinta oli, oli pakko pysähtyä
ja kävellä takaisin sillalle. Kouluaikoina on muutama kerta tullut tuota maisemaa katseltua.

 
 
 
 
 
Perille päästyä minut omi tuollainen tyylikäs kollikatti.
Kuulemma ihan tavallinen ranskalainen maalaiskissa.
Kun istuin, se hiipi syliin, käänsi välillä kylkeä
ja jäi siihen.
Tuommoisen olisi voinut laittaa kassiin ja tuoda kotiin.
Mutta sillä olisi ollut ikävä kavereita, jotka uunin kolossa koisivat.
 
 
 
 
Iltapäivän kuvasimme Lean koiria
Vauhtia riitti, pyreneitten paimenkoirat ovat aikas vikkeliä otuksia.
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
Loput kuvat on muuten vaan nähtyä.