Hummafest, iltapäivä Reipin pihamaalla

Lauantaina oli Pirkkalassa Reipin tilalla Hummafest.
Aamulla oli hevosajelua, kahden sepän työnäytöksiä ja kaikenlaista muuta lapsiperheelle kiinostavaa.
Iltapäivällä, klo 16 eteenpäin olivat vuorossa kantri- ja folksoittajat.

 

Ensimmäinen ryhmä oli Petty Pilgrims.

Omien sivujensa mukaan soittavat kauniisti ikääntynyttä folkmusiikkia

Irlannista, Skotlannista ja Pohjois-Amerikasta.

Osan lauluista he esittivät alkuperäiskielellä,

mutta suurimman osan AP Sarjanto on suomentanut itse.

Muut ryhmän jäsenet ovat:

Jaakko Heinimäki

Terho Asikainen

Ilona Jokiranta

ja Tuomas Laitila

 

 

Seuraavaksi lauloivat kaksi nuorta naista.

Katja Härkin ja kuvassa oleva Riikka Rauhala

 

 

Välillä piti kiertää katsomassa eläimiä.

Tämä on minipossu Marsipaani.

Minipossu kasvaa koiran kokoiseksi.

Lapussa luki, ettei ole vielä selvillä tuleeko Marsipaani

kääpiömäyräkoiran vai ison lintukoiran kokoiseksi.

 

 

Kanat olivat mustavalkoisia, tiputkin.

Kukko esitti oman mielipiteensä bändeistä session lopuksi.

 

 

Pitää talolla olla hiirikissa.

Loppuillasta hän oli sitä mieltä, että pitäs päästä nukkumaan. menkää vieraat jo kotiin.

 

 

 

Isot hevoset ovat Leo ja Pate, he asuvat metsälaitumella tallin takana.

Siellä oli myös pari ponia.

 

 

Hilla koira pakeni kuumuutta talon alle.

Sieltä se kömpi illan viiletessä hakemaan rapsutuksia.

 

 

Pieni metsän keiju kävi ihailemassa vasikoita,

Kaarnaa ja Kainoa.

 

 

 

Kolmas esiintyjäryhmä oli Huojuva lato.

Sen kokoonpano tavallisesti on

Suona Kononen

Ilkka Vartiainen

Yrjö Vähäkallio

ja Keijo Korhonen.

Mutta Reipissä bändin kokoonpano muuttui tilanteen mukaan.

Aiemmin esiintyneet naiset lauloivat heidän kanssaan

ja rumpaleita oli välillä kaksi.

Haitaristi ja toinen kitaristi löytyi myös mukaan.

 

 

 

 

Katja Härkin vuorossa Huojuvan ladon solistina.

 

 

Illan viimeisenä esiintyi talon pehtoori ystävineen.

 

 

 

Tähän metsänneitoon päätän illan.

Kiva käydä kuuntelemassa tuommoista

ei-radio-hittejä soitantaa.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Rauma flikk saa nimen

Rauman pitsiviikot ovat alkaneet.
Lauantain ohjelmassa klo 17:00 oli patsaan paljastus.

Kaikki alkoi vuosi sitten. Kesällä 2013 oli Rauman taidemuseossa Kerttu Horilan näyttely.
Esillä oli monenlaisia naisia, maalattuina tauluiksi tai tehtyinä patsaiksi.

 

Yksi patsaista oli saanut paikan museon edessä.

Hän on Porissa asuva Maire.

Yleisö ihastui häneen. Monet istuivat Mairen viereen penkille.

 

Siitä syntyi museoväelle ja taideyhdistykselle ajatus, jospa he saisivat korvaavan patsaan paikalle, kun Maire lähtee näyttelyn jälkeen kotiin.

 

He keräsivät rahaa ja keskustelivat taiteilijan kanssa.

Niin sai alkunsa patsas, jonka työnimenä oli Rauma Flikk

 

 

Tänään oli patsaan paljastustilaisuus ja nimen julkistaminen.

 

 

Vielä on hiljaista. Puhallin orkesteri virittelee soittimiaan ja väkeä kerääntyy paikalle.

 

 

Ehdimme käydä Taidemuseon pihassa. Siellä oli nyplätty riippukeinu.

Sen on tehnyt Tarmo Thorström ja kokoa sillä on 2,5x1 metriä.

Keinu oli ripustettu kolmen metrin korkeuteen, jotta kukaan ei kiipeä siihen ja putoa.

Nypläystyyny oli rakennettu kahdesta sängystä ja nuppineuloina käytetty rautanauloja.

 Lanka on juuttinarua.

 

 

 

Kello lähestyy viittä, airueet tulevat paikoilleen.

 

 

 

Torvisoittokunta soitti mm "Olen nähnyt Helga-neidin kylvyssä"

Onko Flikan nimi kenties Helga?

 

 

Kerttu Horila istahti hetkeksi luomansa naisen viereen, kunnes hänet kutsuttiin kertomaan työstään.

Kuulemma, flikk peiton alla on Porin Mairen serkku. Hänellä on samanlaiset kengät ja samanväriset punaiset hiukset. Heidän suvussaan on punapäisiä.

 

 

Kerttu Horila jakoi kukkakorun kullekin taustavoimina olleelle naiselle

 

 

Taideyhdistyksen puheenjohtaja Vesa Heino ja patsaan kasteen suorittaja piispa Tuulikki Koivunen Bylund saivat toimia patsaan peitteen poistajina. Hienot pitsinyörit aukaistiin.

 

 

Siinä hän on, mutta mikä hänen nimensä on??

 

 

Kasteen suorittava Tuulikki KoivunenBylund heitti paloämpärillä vettä päälle.

Ja nimi oli yllättäen:   Rauma Flikk.

Tuulikki kertoi, että Flikkaa voi kutsua katsojan äidin nimellä, tai siskon nimellä tai vaikka omalla nimellä. Flikan viereen voi istua, hän kuuntelee...

Hän edustaa menneitä, nykyisiä ja tulevia Rauman Flikkoja.

 

 

 

Jos henkilö on kastettu, on hänellä myös kummeja. Rauma Flikalla on kahdeksan nimettyä kummia. Eräs heistä sai erikoistehtävän kuivata kasteveden pois.

 

 

Lopuksi Mieslaulajat esittivät pari Flikalle osoitettua laulua.

Ja kuvassa oleva Häplänperän Valittajat olivat myös muokanneet laulelmiaan Flikalle sopiviksi.

 

 

Tässä he kuvitteellisesti vaihtavat kuulumusia,

Rauman Flikk ja Porin Maire

 

 

tämmöistä tällä kertaa

 

Rauman Flikan kuulemma löytää talvella Äijänsuon hallilta kannustamassa Lukkoa.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kuvausilta Pitkänniemen sairaalan puistossa

Torstaina oli sovittu Luovan Lantun kuvausilta Pitkänniemen sairaalan puistoon.
Meitä saapui neljä paikalle, Ilkka, Ville, Kaisa ja minä.
Kukaan ei tuntenut paikkaa ennestään, joten suunnistimme karttakyltin mukaan.

 

 

Puistossa oli monta suuren suurta tammea.

Aikaa oli vierähtänyt muutama vuosikymmen, kun olivat kasvaneet tuohon kokoon.

 

 

 

 

Muisto entisajoista, uimakoppi laiturin päässä.

 

 

 

 

 

Löysin pari linnunpöntön näköistä pömpeliä.

Vaan niissä ei ollut kulkuaukkoa.

Uteliaisuus voitti ja löysin meille sopivan ohjeen.

 

 

 

 

 

 

Talojen ympärillä on ollut hieno puisto.

Nyt kasvillisuus on villiintynyt ja voi vain kuvitella

millainen se on ollut puutarhurin avulla.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kuvauskaverit pohtivat, että syksyllä ruskan aikaan voisi kiertää uudelleen.