Viimeksi mainittu sai eniten kannatusta.
Ensin se tuntui liian kaukana olevalta ja olin jo perumassa mukaan lähtöä. Sitten uteliaisuus voitti.
Olin kuullut paikasta jo silloin kymmenen vuotta sitten, kun sitä rakennettiin.
Tänä keväänä sitä kunnostettiin kymmenvuotisjuhlan kunniaksi.
Olin nähnyt kuvia sieltä, mutta en ollut käynyt paikalla.
Netistä löysin tietoja. Paikan on suunnitellut amerikkalainen Nancy Holt(s.1938, k. 8.2.2014).
Näitä maisemataideteoksia on kaikkiaan kolme. "Puuvuori" on saman tien varrella ja "Malja ja Kuhilas" on jossain Hämeenkyrön risteyksessä. Jokaisella on oma suunnittelija
Teoksessa on tunneleita, jotka ovat pohjois-etelä ja itä-länsi suunnassa.
Tunneleiden risteyksessä on kattoaukko, josta voi tarkkailla pilviä, kuuta tai vaikka tähtiä.
Alueella pitäisi olla kolme lampea. Ne ovat "maan silmiä"
Nyt vain yhdessä lammessa oli vettä.
Onneksi se oli tulosuunnassa ensimmäisenä.
Tunnelit on rakennettu entiseen sorakuoppaan.
Alueen reunalle on tehty valli, jonka päällä on polku.
Polkua pitkin voi kiertää alueen ja katsella rakennelmaa ylhäältä käsin.
Ville tuli paikalle seuraavana ja esitteli lamppusysteemiään.
Pleksiviritelmällä sai hienoa laattakuviota.
Ilta alkoi hämärtyä.
Villen lamput tunneleiden sivukäytävissä antoivat kummitusvaloa.
Edellisessä valomaalaustekstissä oli kuva mun monivärilampusta.
Se oli himmeä, mutta nyt sain ohjeen pyörittää hitaammin.
Pikkuhiljaa toisetkin tulivat.
Pääsimme varsinaiseen asiaan, villan polttoon.
Risto on kuvannut valoja aiemmin, mutta me naiset olimme ihan noviiseja.
Eija, Maarit, Minna, Heli ja minä saimme oppitunnin sekä kuvaamisesta,
että villanpyörityksestä.
Mun puolitoista vuotta vispilässä ollut teräsvilla pääsi nyt maailmalle.
Noviiseilla oli vaikeuksia saada villa syttymään ja pysymään tulessa pyrityksessä.
Harjoitus tuotti tulosta.
Kävin kokeilemassa ulkona omaa pyöritystä.
Kun ensin sain sytkärin toimimaan.
Huomaa, ettei mulla ole puulämmitystä, kun en saanut takkasytkäriä toimimaan.
Syttyihän se, kuten villakin.
jee olen tehnyt sen.
Ville ja Eija menivät tunnelin katolle pyörittämään kattoaukosta tulta.
Laitan tämän kuvan siksi, että kuvaussuunta vaikuttaa paljon lopputulokseen.
Risteävästä tunnelista näkyy kipinöitä paljon enemmän.
Siirryimme tunneleitten edessä olevan lammen rannalle.
Villen valomiekka läheltä
Mukavaa oli porukalla valaista maailmaa.
Kumpiko on vaikeampaa, kuvata valoa vai tehdä sitä.
molemmissa on haasteensa.
Aika suuri kipinä jäi kytemään sieluun.
Tätä pitää saada lisää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti