Kuvausretki Nokialle

Syksy on saapunut ja opistojen kurssit alkaneet.

Näin myös Luovan kuvauksen kurssi kokoontuu jälleen.

Syksyn ensimmäisellä kuvausretkellä suuntasimme Ylöjärvelle ja Nokialle.

 

Ylöjärven kirjasto Leijassa oli Meeri Koutaniemen kuvia.

Hän oli vieraillut Nigerin Tabareybareyn pakolaisleirillä.

Siellä hän tapasi Malista paenneita tyttöjä, joiden elämää leirillä hän kuvasi.



 

Kuvat olivat kirjaston käytävänäyttelytilassa, vähän ahtaasti.

Meerin kuvilla olisi ehkä ollut enemmän sanottavaa, kuin mitä tämä tila antoi ymmärtää.

 

 

Sieltä jatkoimme Nokian Tehdassaareen.

Se on vanha tehdasalue, jossa toimii nykyisin teollisuutta ja toimistoja.

 

 

 

 

Vanhimmat rakennukset ovat 1800-luvulta.

Uusia rakennuksia on rakennettu sekaan tarpeitten mukaan.

Birger Federley suunnitteli konttoriksi rakennuksen, jossa on kellotorni.

Tehtaan alueelle oli laitettu kylttejä, joissa kerrottiin alueen historiasta.

 

 

 

Tehdassaaren sillalta näkyi Emäkosken silta.

Vedessä oli myöhäisestä ajankohdasta huolimatta paljon sinilevää.

 

 

 

 

 

Vanha hakekuljetin on saanut uuden tehtävän,

sen sisällä on nykyisin höyryputki.

 

 

 

Toimivien tehtaiden koneita, blondilla ei aavistustakaan, mitä ne ovat.

 

 

 

 

 

Sveitsiläinen koneinsinööri, joka suunnitteli tiilisiä tehdasrakennuksia,

koristeli talot muistuttamaan kotimaasta.

 

 

 

 

 

 

 

 

Kokeilun alku meni vähän överiksi.

 

 

 

Erään rakennuksen päädyssä oli terassialue.

 

 

 

 

Hassuttelukokeilu jatkuu...

 

 

 

Jänniä lamppuja rappukäytävässä.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Hassuttelumaalaus number 3

 

 

 

Toivottavasti pelastusrengas on paremmassa kunnossa kuin teline.

 

 

 

Portin oviosuus on hävinnyt minnelie

eikä portin takana ollut enää polkua minnekään.

 

 

 

Tämmöisen mökin haluaisin, voisi onkia ikkunasta,

kuten vanhan Verkatehtaan työntekijät joskus tekivät.

 

 

 

Mitähän tämä liikennemerkki kieltää?

 

 

 

 

 

 

Lopuksi piti räjäyttää kellotorni

-ilotulitus tornissa-.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Yhtenä sunnuntaiaamuna

                              Heräsimme aikaisin. Säätiedoissa oli kerrottu, että päivällä sataisi.
                               Niinpä lähdimme kävelylle jo kahdeksan aikaan.
                                Meillä on kaksi kävelyreittiä, Äyhönjärvi ja Pitkäjärvi.
                    Jälkimäistä emme oleet kiertäneet tänä kesänä kertaakaan, joten sinne.



 

Aluksi piti ikuistaa padon virtaus.

 

Jatkoimme polkua eteenpäin.

Yhtäkkiä huomaamme edessämme harmaan linnun.

Kurki, ei, vaikka sitä muistuttaa

lintu pysähtyy, vetää kaulan kasaan

harmaahaikara.

 

 

 

 

 

Välillä seuraamme ylilentoa.

Se on ilmeisesti kurki.

kuvassani se muuttui aavelinnuksi.

 

 

 

Kun seuraamme lintua, ohitsemme kävelee toinenkin lenkkeilijä.

Haikara väistyy hieman, mutta ei lähde karkuun.

 

 

lintu siirtyy rantaan ja veteen.

Mieheni, joka kävelee vähän jäljessä huudahtaa, lintu sai kalan.

Ja todellakin, haikaralla on kala suussaan.

kun mies saa oman kameran taskustaan, on kala nielty.

 

 

Järven päädyssä leijuu aamuinen usva.

 

Järven päädyssä lähdimme metsään, jossa on merkitty luontopolku.

 

 

Kokeilin saada aurinkoon säteitä.

 

 

Kallionkoloihin oli jäänyt lammikoita

 

 

 

Tämä on sen merkki, että ilma on puhdasta.

 

 

Luontopolun jälkeen loppumatka on pyörätien asvaltia.

 

 

Parkkipaikan reunalla on pihlajia.

Tänä vuonna niissä on paljon marjoja,

ainakin hetken.

 

 

Kunnes nämä veitikat käyvät sankoin joukoin aterialla.

 

Edellisenä päivänä oli tavannut näiden puiden alla mustan kissan

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Maisema kaupungissa

Päätimme pyöräillä kaupunkiin, kun sää näytti vielä aurinkoiselta.
Hämeensillalla oli ihan pakko pysähtyä ja ottaa kuva maisemasta, jota on muutama muukin kuvannut.

Hummafest, iltapäivä Reipin pihamaalla

Lauantaina oli Pirkkalassa Reipin tilalla Hummafest.
Aamulla oli hevosajelua, kahden sepän työnäytöksiä ja kaikenlaista muuta lapsiperheelle kiinostavaa.
Iltapäivällä, klo 16 eteenpäin olivat vuorossa kantri- ja folksoittajat.

 

Ensimmäinen ryhmä oli Petty Pilgrims.

Omien sivujensa mukaan soittavat kauniisti ikääntynyttä folkmusiikkia

Irlannista, Skotlannista ja Pohjois-Amerikasta.

Osan lauluista he esittivät alkuperäiskielellä,

mutta suurimman osan AP Sarjanto on suomentanut itse.

Muut ryhmän jäsenet ovat:

Jaakko Heinimäki

Terho Asikainen

Ilona Jokiranta

ja Tuomas Laitila

 

 

Seuraavaksi lauloivat kaksi nuorta naista.

Katja Härkin ja kuvassa oleva Riikka Rauhala

 

 

Välillä piti kiertää katsomassa eläimiä.

Tämä on minipossu Marsipaani.

Minipossu kasvaa koiran kokoiseksi.

Lapussa luki, ettei ole vielä selvillä tuleeko Marsipaani

kääpiömäyräkoiran vai ison lintukoiran kokoiseksi.

 

 

Kanat olivat mustavalkoisia, tiputkin.

Kukko esitti oman mielipiteensä bändeistä session lopuksi.

 

 

Pitää talolla olla hiirikissa.

Loppuillasta hän oli sitä mieltä, että pitäs päästä nukkumaan. menkää vieraat jo kotiin.

 

 

 

Isot hevoset ovat Leo ja Pate, he asuvat metsälaitumella tallin takana.

Siellä oli myös pari ponia.

 

 

Hilla koira pakeni kuumuutta talon alle.

Sieltä se kömpi illan viiletessä hakemaan rapsutuksia.

 

 

Pieni metsän keiju kävi ihailemassa vasikoita,

Kaarnaa ja Kainoa.

 

 

 

Kolmas esiintyjäryhmä oli Huojuva lato.

Sen kokoonpano tavallisesti on

Suona Kononen

Ilkka Vartiainen

Yrjö Vähäkallio

ja Keijo Korhonen.

Mutta Reipissä bändin kokoonpano muuttui tilanteen mukaan.

Aiemmin esiintyneet naiset lauloivat heidän kanssaan

ja rumpaleita oli välillä kaksi.

Haitaristi ja toinen kitaristi löytyi myös mukaan.

 

 

 

 

Katja Härkin vuorossa Huojuvan ladon solistina.

 

 

Illan viimeisenä esiintyi talon pehtoori ystävineen.

 

 

 

Tähän metsänneitoon päätän illan.

Kiva käydä kuuntelemassa tuommoista

ei-radio-hittejä soitantaa.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Rauma flikk saa nimen

Rauman pitsiviikot ovat alkaneet.
Lauantain ohjelmassa klo 17:00 oli patsaan paljastus.

Kaikki alkoi vuosi sitten. Kesällä 2013 oli Rauman taidemuseossa Kerttu Horilan näyttely.
Esillä oli monenlaisia naisia, maalattuina tauluiksi tai tehtyinä patsaiksi.

 

Yksi patsaista oli saanut paikan museon edessä.

Hän on Porissa asuva Maire.

Yleisö ihastui häneen. Monet istuivat Mairen viereen penkille.

 

Siitä syntyi museoväelle ja taideyhdistykselle ajatus, jospa he saisivat korvaavan patsaan paikalle, kun Maire lähtee näyttelyn jälkeen kotiin.

 

He keräsivät rahaa ja keskustelivat taiteilijan kanssa.

Niin sai alkunsa patsas, jonka työnimenä oli Rauma Flikk

 

 

Tänään oli patsaan paljastustilaisuus ja nimen julkistaminen.

 

 

Vielä on hiljaista. Puhallin orkesteri virittelee soittimiaan ja väkeä kerääntyy paikalle.

 

 

Ehdimme käydä Taidemuseon pihassa. Siellä oli nyplätty riippukeinu.

Sen on tehnyt Tarmo Thorström ja kokoa sillä on 2,5x1 metriä.

Keinu oli ripustettu kolmen metrin korkeuteen, jotta kukaan ei kiipeä siihen ja putoa.

Nypläystyyny oli rakennettu kahdesta sängystä ja nuppineuloina käytetty rautanauloja.

 Lanka on juuttinarua.

 

 

 

Kello lähestyy viittä, airueet tulevat paikoilleen.

 

 

 

Torvisoittokunta soitti mm "Olen nähnyt Helga-neidin kylvyssä"

Onko Flikan nimi kenties Helga?

 

 

Kerttu Horila istahti hetkeksi luomansa naisen viereen, kunnes hänet kutsuttiin kertomaan työstään.

Kuulemma, flikk peiton alla on Porin Mairen serkku. Hänellä on samanlaiset kengät ja samanväriset punaiset hiukset. Heidän suvussaan on punapäisiä.

 

 

Kerttu Horila jakoi kukkakorun kullekin taustavoimina olleelle naiselle

 

 

Taideyhdistyksen puheenjohtaja Vesa Heino ja patsaan kasteen suorittaja piispa Tuulikki Koivunen Bylund saivat toimia patsaan peitteen poistajina. Hienot pitsinyörit aukaistiin.

 

 

Siinä hän on, mutta mikä hänen nimensä on??

 

 

Kasteen suorittava Tuulikki KoivunenBylund heitti paloämpärillä vettä päälle.

Ja nimi oli yllättäen:   Rauma Flikk.

Tuulikki kertoi, että Flikkaa voi kutsua katsojan äidin nimellä, tai siskon nimellä tai vaikka omalla nimellä. Flikan viereen voi istua, hän kuuntelee...

Hän edustaa menneitä, nykyisiä ja tulevia Rauman Flikkoja.

 

 

 

Jos henkilö on kastettu, on hänellä myös kummeja. Rauma Flikalla on kahdeksan nimettyä kummia. Eräs heistä sai erikoistehtävän kuivata kasteveden pois.

 

 

Lopuksi Mieslaulajat esittivät pari Flikalle osoitettua laulua.

Ja kuvassa oleva Häplänperän Valittajat olivat myös muokanneet laulelmiaan Flikalle sopiviksi.

 

 

Tässä he kuvitteellisesti vaihtavat kuulumusia,

Rauman Flikk ja Porin Maire

 

 

tämmöistä tällä kertaa

 

Rauman Flikan kuulemma löytää talvella Äijänsuon hallilta kannustamassa Lukkoa.