keskiviikko 17. syyskuuta 2014

Eräässä talossa

Kaupunkini työvänopisto järjestää luentoiltoja; Mesterit kameran takana.
Syksyn ensimmäinen luennoitsija oli Esko Männikkö. Hänellä on ollut näyttelyitä monessa kaupungissa,mm. Tampereella, Helsingissä ja nyt meneillään Turussa.
En ole itse hänen töitään nähnyt, vain viime keväänä erään toisen
ottaman kuvan hänen näyttelystä.
Luennolla sain monipuolisen kuvauksen hänen eri kausiltaan.
Eräät kuvat innostivat itseäni ottamaan samantyylisiä kuvia eräästä talosta, joka ei vielä ole autio.
Mutta jotkin nurkat ovat autioitumassa, kun niitä ei jakseta enää hoitaa.
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
En laita väliin tekstiä. pitäisi kirjoittaa runoja.
Jokainen voi kertoa itselleen omanlaisen tarinan näiden kuvien avulla.
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 




sunnuntai 14. syyskuuta 2014

Kuvausretki Nokialle

Syksy on saapunut ja opistojen kurssit alkaneet.
Näin myös Luovan kuvauksen kurssi kokoontuu jälleen.
Syksyn ensimmäisellä kuvausretkellä suuntasimme Ylöjärvelle ja Nokialle.
 
Ylöjärven kirjasto Leijassa oli Meeri Koutaniemen kuvia.
Hän oli vieraillut Nigerin Tabareybareyn pakolaisleirillä.
Siellä hän tapasi Malista paenneita tyttöjä, joiden elämää leirillä hän kuvasi.




 
Kuvat olivat kirjaston käytävänäyttelytilassa, vähän ahtaasti.
Meerin kuvilla olisi ehkä ollut enemmän sanottavaa, kuin mitä tämä tila antoi ymmärtää.
 
 
Sieltä jatkoimme Nokian Tehdassaareen.
Se on vanha tehdasalue, jossa toimii nykyisin teollisuutta ja toimistoja.
 
 
 
 
Vanhimmat rakennukset ovat 1800-luvulta.
Uusia rakennuksia on rakennettu sekaan tarpeitten mukaan.
Birger Federley suunnitteli konttoriksi rakennuksen, jossa on kellotorni.
Tehtaan alueelle oli laitettu kylttejä, joissa kerrottiin alueen historiasta.
 
 
 
Tehdassaaren sillalta näkyi Emäkosken silta.
Vedessä oli myöhäisestä ajankohdasta huolimatta paljon sinilevää.
 
 
 
 
 
Vanha hakekuljetin on saanut uuden tehtävän,
sen sisällä on nykyisin höyryputki.
 
 
 
Toimivien tehtaiden koneita, blondilla ei aavistustakaan, mitä ne ovat.
 
 
 
 
 
Sveitsiläinen koneinsinööri, joka suunnitteli tiilisiä tehdasrakennuksia,
koristeli talot muistuttamaan kotimaasta.
 
 
 
 
 
 
 
 
Kokeilun alku meni vähän överiksi.
 
 
 
Erään rakennuksen päädyssä oli terassialue.
 
 
 

 
Hassuttelukokeilu jatkuu...
 
 
 
Jänniä lamppuja rappukäytävässä.
 
 
 
 
 
 
 
 
 
Hassuttelumaalaus number 3
 
 
 
Toivottavasti pelastusrengas on paremmassa kunnossa kuin teline.
 
 
 
Portin oviosuus on hävinnyt minnelie
eikä portin takana ollut enää polkua minnekään.
 
 
 
Tämmöisen mökin haluaisin, voisi onkia ikkunasta,
kuten vanhan Verkatehtaan työntekijät joskus tekivät.
 
 
 
Mitähän tämä liikennemerkki kieltää?
 
 
 
 
 
 
Lopuksi piti räjäyttää kellotorni
-ilotulitus tornissa-.
 
 
 
 
 
 
 
 
 

tiistai 2. syyskuuta 2014

Yhtenä sunnuntaiaamuna

                              Heräsimme aikaisin. Säätiedoissa oli kerrottu, että päivällä sataisi.
                               Niinpä lähdimme kävelylle jo kahdeksan aikaan.
                                Meillä on kaksi kävelyreittiä, Äyhönjärvi ja Pitkäjärvi.
                    Jälkimäistä emme oleet kiertäneet tänä kesänä kertaakaan, joten sinne.



 
Aluksi piti ikuistaa padon virtaus.
 
Jatkoimme polkua eteenpäin.
Yhtäkkiä huomaamme edessämme harmaan linnun.
Kurki, ei, vaikka sitä muistuttaa
lintu pysähtyy, vetää kaulan kasaan
harmaahaikara.
 
 
 
 
 
Välillä seuraamme ylilentoa.
Se on ilmeisesti kurki.
kuvassani se muuttui aavelinnuksi.
 
 
 
Kun seuraamme lintua, ohitsemme kävelee toinenkin lenkkeilijä.
Haikara väistyy hieman, mutta ei lähde karkuun.
 
 
lintu siirtyy rantaan ja veteen.
Mieheni, joka kävelee vähän jäljessä huudahtaa, lintu sai kalan.
Ja todellakin, haikaralla on kala suussaan.
kun mies saa oman kameran taskustaan, on kala nielty.
 
 
Järven päädyssä leijuu aamuinen usva.
 
Järven päädyssä lähdimme metsään, jossa on merkitty luontopolku.
 
 
Kokeilin saada aurinkoon säteitä.
 
 
Kallionkoloihin oli jäänyt lammikoita
 
 
 
Tämä on sen merkki, että ilma on puhdasta.
 
 
Luontopolun jälkeen loppumatka on pyörätien asvaltia.
 
 
Parkkipaikan reunalla on pihlajia.
Tänä vuonna niissä on paljon marjoja,
ainakin hetken.
 
 
Kunnes nämä veitikat käyvät sankoin joukoin aterialla.
 
Edellisenä päivänä oli tavannut näiden puiden alla mustan kissan