Pieni matka Tallinnaan osa 2

Aamu Tallinnassa
Olimme ensimmäisen yön laivalla





Olimme käyneet Kumussa ja lähdettiin kävelemään takaisin keskustaan.




      

Olin lukenut mielenkiintoisesta tekstiilikaupasta,
jossa on tavaraa paljon ja jota oli vaikea löytää.
Minulla oli vanha paperikartta ja löysin siitä  Karnaluksin osoitteen K.A.Hermanni
ja lukemissani blogeissa oli selitetty miten kauppa löytyy.
Talo on kuin toimistorakennus.
Ulko-ovessa on pieni kyltti.
parin sisäoven jälkeen löytyy portaat, joita kiivetään pari kerrosta.
Sieltä löytyy sisäovi, jossa on jälleen pieni kyltti ja ovikello.
Kelloaa pitää soittaa, jotta pääsee sisään.




    

Sisällä on aivan oma maailma.
Minulla oli tuote, jota etsin.
Sitä en löytänyt, vaikka kaikkea muuta siellä on.
Tänne pitää mennä ajan kanssa.








Mulla rahapussi ei kovin keventynyt Karnaluksissa.
K.A.Hermanni on lyhyt katu,
siitä kun kääntyy keskustan suuntaan päätyy kissakahvilaan.
Kun vastapäätä Stokmannia kääntyy Tartu maantielle,
Kassikohvik Nurri on ensimmäisessä talossa.
Siellä asustaa kuusi kissaa ja sieltä saa kahvia, leivonnaisia ja salaattiannoksia.

     


   


   



Olimme jo aamulla vieneet laukkumme hotelliin.
Nyt oli vuorossa hotellin spa.
Valitsimme hotellin matkanjärjestäjän listasta.
Mielipiteet hotellista oli arvosteluissa molempiin suuntiin.
Toiset sanoivat sen olevan epäsiisti ja henkilökunnan töykeitä.
Toisten mielestä se oli siisti ja miellyttävä.
Me saimme jälkimäisen käsityksen.
Ja Tallink Spa Conferens Hotel on hyvällä paikalla, heti sataman laidassa.

Pieni matka Tallinnaan osa 1

Kävimme talvilomalla Tallinnassa.
Edellisestä vierailusta onkin jo kulunut tovi.
Ostimme puolivalmiin matkan. Matkanjärjestelijän bussilla pääsimme Tampereelta Helsinkiin.



Laiva oli Australiasta palannut Silja Eurooppa

Ensimmäinen kohde oli Taidemuseo Kumu

Kumun nettisivuilta olin lukenut, että ratikalinja 3 pääsee melko lähelle.
Sivuilla kerrottiin, että pitää jäädä päätepysäkillä pois.

Pysäkillä olleen hinnaston mukaan kioskista voisi ostaa päivälipun 3 €,

mutta pysäkillä ei ollut lipunmyyntiä.

Ostimme siis kertalipun.

Kuskin kopin seinässä oli kääntyvä kippo, johon laitettiin raha.
Kuski käänsi kipon itseensä päin ja laittoi liput kippaan.
Taidettiin olla tällä kertaa ainoat kertalipulla kulkijat

Reitillä ei oikeasti ollut päätepysäkkiä. Ratikka teki lenkin ja kääntyi viereistä katua takaisin.
Kääntymisen jälkeen seuraava pysäkki oli melkein puolessavälin tulomatkaa,
joten kävelemistä tuli jonkinverran lisää.
Museosta löysin esitteen, jossa oli sopivien pysäkkien nimet:
J.Poska ja Kardiorg.
Meidän piti kävellä Kardiorgin puiston läpi Weizenbergin katua pitkin suoraan museolle,
mutta näimme mielenkiintoista toisaalla ja kiersimme puiston ympäri.

Näimme tienviitan: Japanilainen puutarha.
Se oli puiston vastakkaisella laidalla.
Huhtikuussa se ei ollut vielä parhaimmillaan,
oli siellä kaunis lampi ja mielenkiitoisia kulkureittejä.

 






Käveltyämme puiston polkuja takaisinpäin pääsimme Kumun pihaan.




 

Me ei menty Kumuun katsomaan mitään tiettyä näyttelyä,. Rakennus itsessään on taideteos.

Kiertelimme muutaman kerroksen ja lähdimme kävelemään takaisin Tallinnan keskustaa kohti.

Olin saanut työkavereilta kahden ravintolan osoitteet.

Päädyimme pitkän pohdinnan jälkeen  Vanaema juures restauraaniin.

Se on Rataskaevulla.

   

Ulkopuolelta ei saanut mitään käsitystä, mitä oven takaa löytyy.

Menimme rappuset alas kellaritilaan, josta holvikaton alla on viehättävä ravintola.

 

  

Alkupalaksi otimme Suupistetaldrik ehk head-paremat vanaema sahvrik

(valik maasuitsu lihasid ja juuste)

eli hyvää ja parempaa isoäidin ruokakomerosta

( valikoima maalaisavulihaa ja juustoa)

Pääruokana oli Vanaema pühapaevapraad

(mooritud veissesisefileetükid, sinapises katmes, praekartuli

ja soolakurgiga)

siis isoäidin pyhäpaisti.

Jälkiruokana oli kamasokolaadi kook,

vaniljajäätise ja pöldmarja kastmega.

Ravintolaa tuskin olisimme valinneet, 

jos olisimme vain kävelleet keskustaa ympäri ja itseksemme etsineet.

Mutta voin suositella.

Palvelu oli todella ystävällista ja ruoka oli hyvää.

Museokortilla Sara Hildenin taidemuseossa

Ostin alkukesällä museokortin. Se maksaa 54,00 euroa ja on voimassa vuoden ensimmäisestä käyttökerrasta lukien.
Torstaina päätin käydä Sara Hildenin taidemuseossa, sillä siellä oli yleisöopastus viideltä.
olin museolla jo varttia vaille, joten ehdin kierrellä muutamaa salia itsekseni. Minun taidetietämys on todella vähäistä ja totesin etten ymmärrä näistä teoksista mitään ilman opastusta.

Museon ovella sisääntulo-oven vieressä seisoo patsas, joka on ihminen ja ei kuitenkaan ole.
ihminen pahvilaatikon sisällä.

Patsas on Erwin Wurmin teos.

Kun kello on viisi, oli aulaan kerääntynyt parikymmentä ihmistä, opastus voi alkaa.

Ensimmäisessä huoneessa on valokuvia minuuttipatsas projektista. Wurm asettaa ihmiset outoihin asentoihin, tai pukee heille vaatekappaleen väärin päälle. 

Toisessa huoneessa on jälleen valokuvia. Malleina on ollut Wurmin taidekolleekat. Mutta kuvista on vaikea tunnistaa kyseisiä henkilöitä, sillä kuvien päälle on maalattu isolla pensselillä maalia. "Lateksia pintaan"

Kolmannessa salissa on pienoismalleja taloista, vankila Stuttgartista, museo Wienistä jne. Mutta tekovaiheessa savi-aihio on turmeltu. On istuttu, on seisty päällä, on kaivettu tunneli tai iso kuoppa keskelle patsasta.

Neljännessä salissa on pari isoa ja pari pientä ihmispatsasta. Ne ovat aiheesta väärin puettu vaate.

Kun patsaita katsoo lähemmin, näkee vaatteen ja ihmisen muodot.

Sitten siirryimme alakertaan.
Siellä ensimmäinen alue kuvas sulamista. Talot ja esineet sulavat ja menettävät muotonsa.
New Yorkin Guggenheim-museosta on puolet jäljellä, toinen puoli on kuin hiekkakasa.
Keskellä huonetta on iso auto. Mutta sekin on valahtanut lähes muodottomaksi.
Seinän vieressä on pienempi auto: The Fat Car

On olemassa myös Fat House. Museo olisi halunnut senkin näyttelyyn, mutta sille ei löytynyt sopivaa paikkaa. Talon katolla se oli liian kevyt ja altis tuulille.

Muttama porras alemmas. Siellä on makkarahamoja.

Abstrakteja, mutta silti tunnistettavia hahmoja.

Viimeisellä tasanteella on Mies, joka nielaisi maailman.

Taustalla on teos, joka on tehty juuri tähän tilaan, jonkinlainen seinän villapaita.

Ja viimeiseksi puku ilman miestä.

Ilman museokorttia tuskin olisin lähtenyt tähän näyttelyyn.

Mutta kannatti lähteä.