Rauma flikk saa nimen

Rauman pitsiviikot ovat alkaneet.
Lauantain ohjelmassa klo 17:00 oli patsaan paljastus.

Kaikki alkoi vuosi sitten. Kesällä 2013 oli Rauman taidemuseossa Kerttu Horilan näyttely.
Esillä oli monenlaisia naisia, maalattuina tauluiksi tai tehtyinä patsaiksi.

 

Yksi patsaista oli saanut paikan museon edessä.

Hän on Porissa asuva Maire.

Yleisö ihastui häneen. Monet istuivat Mairen viereen penkille.

 

Siitä syntyi museoväelle ja taideyhdistykselle ajatus, jospa he saisivat korvaavan patsaan paikalle, kun Maire lähtee näyttelyn jälkeen kotiin.

 

He keräsivät rahaa ja keskustelivat taiteilijan kanssa.

Niin sai alkunsa patsas, jonka työnimenä oli Rauma Flikk

 

 

Tänään oli patsaan paljastustilaisuus ja nimen julkistaminen.

 

 

Vielä on hiljaista. Puhallin orkesteri virittelee soittimiaan ja väkeä kerääntyy paikalle.

 

 

Ehdimme käydä Taidemuseon pihassa. Siellä oli nyplätty riippukeinu.

Sen on tehnyt Tarmo Thorström ja kokoa sillä on 2,5x1 metriä.

Keinu oli ripustettu kolmen metrin korkeuteen, jotta kukaan ei kiipeä siihen ja putoa.

Nypläystyyny oli rakennettu kahdesta sängystä ja nuppineuloina käytetty rautanauloja.

 Lanka on juuttinarua.

 

 

 

Kello lähestyy viittä, airueet tulevat paikoilleen.

 

 

 

Torvisoittokunta soitti mm "Olen nähnyt Helga-neidin kylvyssä"

Onko Flikan nimi kenties Helga?

 

 

Kerttu Horila istahti hetkeksi luomansa naisen viereen, kunnes hänet kutsuttiin kertomaan työstään.

Kuulemma, flikk peiton alla on Porin Mairen serkku. Hänellä on samanlaiset kengät ja samanväriset punaiset hiukset. Heidän suvussaan on punapäisiä.

 

 

Kerttu Horila jakoi kukkakorun kullekin taustavoimina olleelle naiselle

 

 

Taideyhdistyksen puheenjohtaja Vesa Heino ja patsaan kasteen suorittaja piispa Tuulikki Koivunen Bylund saivat toimia patsaan peitteen poistajina. Hienot pitsinyörit aukaistiin.

 

 

Siinä hän on, mutta mikä hänen nimensä on??

 

 

Kasteen suorittava Tuulikki KoivunenBylund heitti paloämpärillä vettä päälle.

Ja nimi oli yllättäen:   Rauma Flikk.

Tuulikki kertoi, että Flikkaa voi kutsua katsojan äidin nimellä, tai siskon nimellä tai vaikka omalla nimellä. Flikan viereen voi istua, hän kuuntelee...

Hän edustaa menneitä, nykyisiä ja tulevia Rauman Flikkoja.

 

 

 

Jos henkilö on kastettu, on hänellä myös kummeja. Rauma Flikalla on kahdeksan nimettyä kummia. Eräs heistä sai erikoistehtävän kuivata kasteveden pois.

 

 

Lopuksi Mieslaulajat esittivät pari Flikalle osoitettua laulua.

Ja kuvassa oleva Häplänperän Valittajat olivat myös muokanneet laulelmiaan Flikalle sopiviksi.

 

 

Tässä he kuvitteellisesti vaihtavat kuulumusia,

Rauman Flikk ja Porin Maire

 

 

tämmöistä tällä kertaa

 

Rauman Flikan kuulemma löytää talvella Äijänsuon hallilta kannustamassa Lukkoa.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kuvausilta Pitkänniemen sairaalan puistossa

Torstaina oli sovittu Luovan Lantun kuvausilta Pitkänniemen sairaalan puistoon.
Meitä saapui neljä paikalle, Ilkka, Ville, Kaisa ja minä.
Kukaan ei tuntenut paikkaa ennestään, joten suunnistimme karttakyltin mukaan.

 

 

Puistossa oli monta suuren suurta tammea.

Aikaa oli vierähtänyt muutama vuosikymmen, kun olivat kasvaneet tuohon kokoon.

 

 

 

 

Muisto entisajoista, uimakoppi laiturin päässä.

 

 

 

 

 

Löysin pari linnunpöntön näköistä pömpeliä.

Vaan niissä ei ollut kulkuaukkoa.

Uteliaisuus voitti ja löysin meille sopivan ohjeen.

 

 

 

 

 

 

Talojen ympärillä on ollut hieno puisto.

Nyt kasvillisuus on villiintynyt ja voi vain kuvitella

millainen se on ollut puutarhurin avulla.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kuvauskaverit pohtivat, että syksyllä ruskan aikaan voisi kiertää uudelleen. 

 

 

Torstain kuvauskierros Tampereella

Iidesjärven itäpäässä on lintutorni, aloitimme sieltä kuvakierroksen

maamerkit näkyvät sieltäkin.

 

 

 

Viinikan puistossa oli taideteoksia.

 

 

melkein hdr kuva

 

 

 

löysin itselleni uuden patsaan

 

 

tämä satupuu on Tahmelan uimarannalla

 

 

tuuli oli sopiva liitolautailulle

 

 

 

Kasvimaiden keskellä kukkii puu

luumu- vai kirsikkapuu

 

 

 

pieniä vihannesmaita

 

näiden päälle halutaan tehdä rivitaloja, jolloin ranta olisi vain talojen asukkaiden,

kun nyt ranta on koko alueen kesäolohuone.

 

 

 

 

 

Valokuvanäyttely Porin taidemuseossa

Nyt, kun aurinko on jälleen näyttäytynyt pilvien takaa, löysin kameran.
Syksyllä kansalaisoon luennolla Marja Pirilä kertoi, että hänen kuviaan on Porin taidemuseolla.
näyttely loppuu 19.1.. Minun piti käydä katsomassa se jo aiemmin, mutta aikatauluuni tuli muutoksia ja vasta nyt ehdin poikkeamaan siellä.
Lähdin töistä jo puolelta päivin ja ajelin poriin kauniissa auringon paisteessa. Muutaman ylimääräisen liikenneympyrä kierroksen jälkeen pääsin perille. Löysin paikan ilman navigaatoria ja sain autonkin parkkiin kohtuu helposti.

Katsoin ensin "mun Pori on kaunis"-ryhmän kuvia. Ne esitettiin tv-monitorista. Sillä tavalla saadaan pieneen tilaan esille paljon kuvia, mutta jos haluaisi katsella jotain kuvaa kauemmin , se ei onnistu kun kuva vaihtuu ohjelmaan ajastetun ajan jälkeen. Ja jos haluaisi katsoa jotain kuvaa uudelleen, pitää odottaa koko kierros, että näkee sen.

Varsinainen päänäyttely oli isossa salissa. Näyttely koostui sekä kuvista, että videoista.
Marja Pirilän osuus oli hänen teos "minä olen". Hän oli kuvannut tyttärensä luokkaa joka vuosi alkaen, kun lapset olivat 8 vuotta ja päättyen, kun lapset olivat 16 vuotta.

 

Nämä kaksi kuvaa Pirilä on tehnyt niin, että hän on liittänyt toiseen kaikki luokan pojat ja toiseen luokan tytöt, niin että silmät ovat samalla kohtaa ja kerrokset ovat läpikuultavia.

 

 

 

Toisessa versiossa on jokaiselle lapselle tehty oma kooste, siinä on kuva jokaiselta vuodelta. Näin näkee samalla katsomisella muutos joka tulee kahdeksan vuoden aikana.

 

 

näyttely jatkui pienen piha-aukion toiselle puolen

 

 

tässä salissa olevat kuvat ovat pienempiä

 

 

vielä yksi tunnelmakuva näyttelystä

 

Näyttelyn jälkeen tein vielä pienen kävelylenkin joen rannalla.

 

 

 

 

kirkontornin linnut

 

 

iso joki ei antaudu heti jääpeitteelle

 

 

 

 

 

Tällainen oli yhtenä pakkaspäivänä tehty retki rannikolle.

Tästä jatkoin matkaa muutaman risteysharhailun jälkeen Raumalle.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Valokuvausluento

Työpaikallani on valokuvauskerho. Jostakin syyste en ole liittynyt siihen.
Minulla ei oikein ole aikaa sille. Tällä hetkellä riittää, että käyn Leenan kurssilla kerran viikossa.
Olen sitä mieltä, että mun pitäs tehdäkin tuolla kerhossa jotain, eikä vain maksaa kerhomaksun.
Maksu sinällään ei ole este, se on vain kymppi vuodessa. Kyse on enemmän periaatteesta, mutta ne periaatteet nyt aina ole järkeviä.
Joka tapauksessa viime torstaina oli Pekka Punkarin luento, johon sai osallistua myös semmoiset, jotka eivät ole kerhossa.

 

Aiheena oli kameran peruskäyttö. Ja välineenä oli Punkarin uusin kirja "Digikamerakoulu"

Kävimme läpi kameran perussäädöt, joista ensimmäinen oli,

että käännetään valintakiekko pois asennosta: automaattinen.

Eräs läsnä ollut oli hankkinut kameran keväällä ja nyt se oli toisen kerran käsissä.

Ehkä olikin korkea aika aloittaa. Kuten kirjan alussa luki: tärkeintä on aloittaa kuvaus

ja edetä pienin askelin.

Jos joskus on mahdollisuus kuunnella Punkaria, menen mukaan.

Hyvää ja rauhallista joulua kaikille

 

Merry Xtmas and Happy New Year, Boun Noel e Felice Anno Nuovo

Tallipihan suklaapuodista löytyi myös kanelitonttu.

 

 

 

Suihkulähteen suojakuvussa mukavia heihastuksia.

 

Joulutori Keskustorilla

 

Laitoin postin tuomat joulukortit keittiön ikkunaverhoon klemmareilla.

Siitä ne näkyvät kaikki kerralla.

 

 

 

 

"tärähtäneitä" kuvia

Olin kuuntelemassa luentoa, jossa Heikki Willamo kertoi valokuvistaan ja kirjoista, joissa hänen kuviaan on. Viimeaikoina hän on ottanut tahallaan epäteräviä kuvia. Joskus niihin tulee hahmoja, joita ei kohteessa näkynyt, kenties metsänkeijuja.

Viime viikonloppuna kokeilin tyyliä. Minulla kestää vielä pitkään, ennenkuin niistä tulee hyviä.
Willamo sanoi, että sadasta kuvasta hyviä on ehkä yksi, joten harjoittelulla saa tuloksia.

 

 

pidän itse viimeisestä eniten.